Kerroin vanhassa blogissani, miten SAFe saapui Philipsin Vantaan-yksikköön. Nyt se poistuu, kun tuotekehityksemme siirtyy muihin toimipaikkoihin. Tekikö Scaled Agile Framework meistä paremman organisaation kuudessa vuodessa?
SAFe on ennen kaikkea perinteisille projektitaloille myytäväksi suunniteltu, huolellisesti tuotteistettu paketti. Sen viesti ei ole, että koko vanha maailma on lyötävä alas, vaan että kaikille vanhan projektiorganisaation toimijoille löytyy uutta tekemistä hieman muuttuneissa rooleissa. Tässä piilee myös mallin ansa: on helppo ruveta lepäämään laakereillaan, kun backlogit ovat paikallaan ja vanhat rituaalit korvattu uusilla.
Miten meille kävi Vantaalla? Kvanttihyppyä hypertuottavuuteen emme ehkä saavuttaneet, eikä SAFe-malliin kuuluvaa jatkuvaa parantamista saatu toimimaan aivan kangertelematta. Toiminta inkrementti- ja sprinttirytmissä alkoi kuitenkin tuntua luontevalta, ja joitakin parannuksia havaitsin:
- Toiminnan yleinen läpinäkyvyys ja ennustettavuus parani – jälkimmäinen ainakin 80 prosenttiin. 😀 Kaikki eivät ehkä kaipaa ajantasaista tietoa muiden funktioiden ja projektien tilanteesta, mutta omaa työtäni projektien liepeillä se helpotti selvästi.
- Säännöllinen keskustelu yhteisistä tavoitteista, niiden tärkeysjärjestyksestä ja ongelmista teki hyvää töiden sujuvuudelle ja organisaation ilmapiirille. Tämän keskustelun voisi toki järjestää ketterämminkin kuin isoina suunnittelutapahtumina parin kuukauden välein.
- Tuotteiden ylläpito ja tuoteongelmien korjaaminen alkoi sujua sutjakammin, kun se otettiin saman organisaation vastuulle ja samalla tavalla priorisoitavaksi kuin uusien tuotejulkaisujen kehittäminen.
- Lääkintälaiteyritykseen kuuluvat prosessinkehityshankkeet saivat uutta näkyvyyttä ja selvemmän paikan tärkeysjärjestyksessä, kun myös ne otettiin mukaan backlogeihin ja inkrementtien tavoitteisiin.
Olisiko jokin radikaalimpi muutos tuottanut vielä parempia tuloksia? Ehkä, mutta olisiko se mennyt kaupaksi? Ja olisimmeko osanneet kytkeä radikaalimman mallin meitä ympäröivän ison firman käytäntöihin?
Mikko Silvonen 